maanantai, 29. joulukuu 2014

Ah, rauha ja rakkaus!

Huomenta!

Kuinka voikaan ihminen nauttia aamukahvinsa juomisesta rauhassa näin paljon kuin minä, kotiäiti.

Taidan ottaa tämän ihan tavaksi, mielummin menen aikaisemmin nukkumaan ja herään vaikka kelloon, että saan pienen oman hetken, ennekuin jälkikasvu herää ja alkaa mieletön touhottaminen.

1%20pallovalo.jpg

Nautin kyllä suuresti siitäkin eilen illalla, kun menin suht ajoissa nukkumaan ja otin pitkästä aikaa kirjan käteeni ja luin hetken, tällä hetkellä menossa Anna-Leena Härkösen Kaikki Oikein. On muuten erittäin hyvä. Tykkään muutenkin Härkösen kirjoista, mielestäni hän kirjoittaa hyvällä tyylillä ja käyttää loistavaa artikulointia. Toinen, mikä jäänyt mieleen on Jari Tervon Leyla. Ja on noita monia muitakin, mutta suomalaisista kirjailijoista, heistä tykkään. Aion ehdottomasti alkaa lukea enemmän ensi vuonna!

Ainiin, melkein unohdin, kun synttärit juhlittiin jo etukäteen, mutta tänään nuorimmaiseni täyttää 1-vuoden! Onnea siis pikkuinen! Kyllä on vuosi mennyt nopeasti, huh! Viime vuonna tähän aikaan, oli sunnuntai ja olin jo mennyt raskausviikoilla yli. Tarkoitus oli mennä keskustelemaan Kätilöopistolle mahdollisesta käynnistyksestä seuraavien lähipäivien aikana. Mutta ollessani suihkussa, tunsin ensimmäisen vihlaisevan supistuksen. Sitten menimme sairaalalle ja supistukset voimistuivat ja kun kätilö tutki, niin hän sanoi, että se on menoa sitten. Ja 1830 sain syliini ihanan pienen tummatukkaisen tytön. Itse synnytys sattui ihan älyttömästi ja olinkin jo ihan valmis lähtemään tuonpuoleiseen ja ikäänkuin melkein näinkin jo sen "kirkkaan valon", vaikka todellisuudessa nehän olivatkin huoneen loisteputket, mutta olin niin sekaisin ilokaasusta ja kaikista muistakin kivunlievitys jutuista, että. Silloin vannoin miehelle, ettei enää ikinä tätä, mutta näin se aika kultaa muistot ja ehkä vielä olisi ihana saada pidellä sellaista pikkuista sylissä, ehkä, vielä joskus. Toisaalta, nyt lapset jo hyvän ikäisiä ja vieläkin joutuu heräilemään keskellä yötä joskus, ehkä en kuitenkaan haluaisi taas aloittaa rumbaa alusta, tai en tiedä....

Ylihuomenna sitten vietellään Uutta Vuotta, ensin ajateltiin miehen kanssa, jos oltaisiin saatu lapset hoitoon isovanhemmille, niin oltaisi voitu viettää kahdestaan, mutta omasta lapsuudesta muistellen, niin itse meinasin kerran mennä isovanhemmilleni hoitoon ja sekin loppui siihen, kun mulle selvisi, ettei siellä mitään raketteja ammuttaisiinkaan. Joten, tultiin sitten äidin kanssa kotiin ja oli kivaa! Niinpä me juhlitaan ihan perheen kesken. Ajattelin kokeilla tehdä virolaista perunasalaattia (reseptiä myöhemmin) sekä nakkeja ja alkuillasta mies pitää lapsillle oman ilotulituksen läheisellä kentällä ja ehkä sauna ja sitten kahdeltatoista voidaan ottaa lasilliset kuohuvaa. Ei kyllä tee mieli rällätä ja rellestää muutenkaan kun tuntuu, ettei ennen joulua saamani flunssa ota parantuakseen sitten millään. Kaikkea jo kokeiltu. Epäilen vahvasti, että johtuu ottamastani influenssa rokotteesta.

Aika alkaa loppumaan, joten pikaisesti vielä, kävimme ale-myynneissä ja nappasin sieltä "jouluvalot" -70% mukaan, led-pallovalot, näyttävät ihan hehkulampuilta, joten en siksi miellä niitä jouluvaloiksi. Ja ne pääsivät oikein erinomaiseen paikkaan, liitutauluseinää koristamaan. Alunperin olin suunnitellut hankkivani jossakin vaiheessa tuohon sellaiset ihan hehkulampun näköiset valot, mutta nuo ajavat asiaa erittäin hyvin. Tykkään Todella Paljon ja mies, kuka joutui nuo tuonne kiinnittämään, niin ensi kiroilujen jälkeen ja hieman rauhoituttuaan tykkää hänkin kuulemma kovasti,

image.jpg

3.jpg

 

 

torstai, 25. joulukuu 2014

6 päivää Uuteen Vuoteen...

ja 6 päivää siihen kunnes elämä tulee mullistumaan taas (jälleen kerran) rrrrradikaalisti. Aion aloittaa laihduttamisen, treenaamisen, syömään terveellisemmin, juomaan harvemmin ja lopettaa kessuttamisen ja alkaa säästää hurjia summia rahaa...ja..ja... olla parempi ihminen ja ymmärtäväisempi ja parempi vanhempi ja rakastettavampi vaimo ja..ja..ja kohteliaampi tuntemattomille. Yes, näin mä teen. Oikein pursun tarmoa jo! Listat on laadittu ja aikataulutettu valmiiksi ja jääkaapin ovessa kun ne ovat näppärästi esille, niin taatusti en tänä vuonna lipsu.

No joo, oikeesti mä ajattelin alkaa vain pitämään tätä blogia ja samalla vähän saada ajatuksia puretuksi kaiken kansan ihmeteltäväksi. Ja kuntosalikorttikin tuli kyllä hommattua tuossa kesän kieppeille kun mittariin pärähti 30-vuotta ja ulkoinen olemus näyttää enemmänkin pullamössöisen reilu nelikymppisen (viisikymppisen) elämäänsä kyllästyneen naisen vartalolta. Ei siinä siis mitään, olen saanut pakkeleilla yms. kiristävillä korseteilla ja stay up- rintsikoilla ja push up & down farkuilla kaikki nämä ylimenevät osat kivasti piiloon ja jopa itsestäni siedettävän näköisen, mutta sitten kun koko komeuden purkaa, niin ikävä fakta tulee esille ja yleensä juuri kaikkein herkkimpinä aikoina, illalla peilin edessä, kun muutenkin on mieli apeana ja heti aamusta kun nousee iloisena uuteen päivään.

Ja onhan tuosta tupakoinnistakin keskusteltu miehen kanssa useaan otteeseen ja aika kiivastikin, se kun ei vaan ole "muotia" tänä päivänä vetää norttia huulessa. Niin ja onhan mulla se rasitusastmakin, mikä on kyllä aika hyvin ollut hoidossa muutaman vuoden ajan kun olin polttamatta odottaessani lapsukaisia. Silloin sen vaan jotenkin heti lopetti ja ajatteli, etten kyllä enää IKINÄ ala uudestaan röökaamaan, mutta kummasti se on aina palannut elämään heti lasten synnyttyä kun imetyskään ei onnistunut ja yöt olivat katkonaisia ja elämä mullistuí niin... ja sitä ja tätä, selittelyä, selittelyä.

Mutta siis, mä olen tosiaan kolmekymppinen nainen, olen naimisissa ja mulla on kaksi upeaa lasta, töihin (kolmivuoroon)olisi tarkoitus palata keväällä ja se ahdistaa. Ahdistaa siksi, että myös mies tekee vuorotyötä ja kun siihen päälle ympätään vielä epäsäännöllinen elämä ja rytmit ja kaksi pientä lasta, niin johan on. Voihan tosin käydä sellainen munkki, että ne sanoiskin mulle, ettei mun työpanosta tarvita enää ja Adios. Sitten saisin pikkuisen "lisäaikaa" miettiä, mikä musta tulis isona. Vaihtaisko kokonaan alaa vai repäsiskö kunnolla ja muuttais kokonaan toiselle paikkakunnalle anonyymiksi. Tiedä häntä, kaikki avoinna.

 

Mulla ei ole mitään intressiä alkaa käymään oikeinkirjoitusta läpi ja jos yhdys sanat eivät aina oleyhdessä, niin mitä väliä? Kukaan ei siihen delaa (toivottavasti). Ja mitä väliä loppujen lopuksi vaikka delaiskin, eipä olisi suuri murhe yhteiskunnalle tuollaisen pilkkujenviilajan poismeno. Löysin kaappeja siivotessani vanhan "pilekoneeksi"-kutsutun miniläppärin, vaaleanpunaisen <3 ja ajattelin testata toimiiko tämä vanhus vielä, ja KYLLÄ, ei pettänyt tälläkään kertaa vaikka onkin muhinut viimeiset pari vuotta komeron pohjalla. Ja niinpä blogin pitäminen päivittöin, viikottain olisi helpompaa. Noilla niiiiin niiiiin näppärillä Ipadeilla kun ei blogi kirjoitukset onnistu, ainakaan mulla.

Mutta siis, tälläistä skeidaa nyt alkuun, kiva jos viihdyit ja jaksoit lukea loppuun asti :)

Palataan! Yritän vähän tsiigailla, jos onnistuisin lisäilemään jotain kuva-juttujakin, niin ei olisi niin mustavalkoista tämä.